On tiistai ilta. Kello lähenee jo puoli kuutta, ja melkein kaikki ovat jo paikalla. Lämpimästä kesäauringosta astuu sisään vielä muutama henkilö, jonka jälkeen rautaovi suljetaan. Kaikki ovat paikalla, meikattuina ja jännittyneinä. Osa vielä viimeistelee esiintymisasuaan, osa istuu lämpiössä. Maria-näyttämön läheisyydessä on paljon hyvää energiaa, eikä nuorten ja ohjaajien jännittyneisyyttä melkein huomaakkaan. Vielä lämmitellään yhdessä lavalla, ja sitten kiirehditään paikoilleen verhoihin.
On ensinmäinen läpimeno lavasteilla, meikeillä ja koko porukalla.
Vaikka paikalla ei olekkaan ohjaajien lisäksi kuin vain muutama henkilö, mukaanlukien valomiehet ja minut, kaikkia jännittää. Vielä ei ole aivan tosi kyseessä, mutta pian on. Seuraavana päivänä esitetäänkin jo kenraaliharjoitus koululaisille, ja torstaina ensi-ilta.
Näytelmää on työstetty kaikkien, niin näyttelijöiden, tanssijoiden, bändin sekä kuoron puolesta jo elokuusta lähtien. Pian melkein 10 kuukauden työstäminen saa huippunsa. Toukokuun loppuun asti esitetään, ja sitten esirippu suljetaan viimeisen kerran. Vaan ei ikuisesti monenkaan osalta.
Vaikka pitkä ja raskas projekti on vaatinut paljon, se on myös antanut kolminkertaisesti takaisin. Moni on löytänyt rakkauden teatteria kohtaan ja osa jopa mahdollisen tulevaisuuden ammattinsa.
Läpimeno loppuu, yleisö taputtaa villisti. Lava on täynnä iloisesti hymyileviä nuoria. Kaikki ovat helpottuneita hyvin menneestä läpimenosta. Energiaa riitti, ja se kulkeutui katsomoon asti. Kerttu pyytää kaikki vielä loppupalaveriin ja kehuu koko työporukkaa.
Itse poistun paikalta. Kello on vaille yhdeksän. Ilma on jo viilennyt, mutta salin energia pitää vielä pitkään lämpimänä. Harvoin teatterista lähtiessä lähtee näin hyvällä fiiliksellä. Nuorten panostaminen näkyy ja kaikki pitkät päivät ovat kyllä olleet hyödyksi. Moni ei olisi jaksanut tuollaista projektia, teatteri vaatii harrastajiltaan paljon, mutta miten se menikään, rakkaudesta lajiin.
.. jos se ei pyydä sua tanssii wanhoja sen kanssa"
Musiikkilukiolla on harjoitukset jo kovassa vauhdissa. Nuoret palloilevat pitkin salia ja keskustelu on kiivasta. Kerttu opastaa nuoria vuorosanoissaan. Hämmentävän keskustelun aiheeksi nousee Kertun käyttämä sana "jortsuaminen", joka kuulostaa nuorista erittäin oudolta. Kerttu yrittää vakuuttaa nuoria siitä, että jortsuaminen on aikoinaan ollut paljonkin nuorison käyttämä sana. 90-luvun loppupuolella syntyneistä näyttelijöistä sana on lähinnä huvittava, ja ei kuulosta edes hyvältä.
Paljon on muuttunut viimeisen kolmenkymmennen vuoden aikana. Sosiaalinen media, eli tutummin some, on valloittanut nuoret, spotify soi taukoamatta ja vinyylilevyt on unohdettu kaappiin. Nuorten elämä on 80-luvulla ollut täysin erillaista verrattuna nykynuorten elämään. Helposti ajattelee, että kaikki on kadonnut ja muuttunut. Michael Jackson on vaihtunut David Guettaan, olkatoppaukset legginsseihin ja Onnenpyörä Putoukseen.
Tietysti suurinosa muutoksesta on tapahtunut elektroniikan siivellä. Internet mahdollistaa yhteyden pitämisen ystäviin ja sukulaisiin useiden satojen kilometrien päässä ja puhelinsovellus WhatsAppin ansiosta nuorten on helppo tavoittaa ystäviään nopeasti - ja ilmaiseksi. 80-luvulla nuoret sopivat tapaamisistaan joko koulussa, tai kodin lankapuhelimen välityksellä, ja sovituista ajoista pidettiin kiinni. Toista oli madotonta tavoittaa sen jälkeen kun kotoa oltiin hypätty jopon selkään ja lähdetty.
Jo VHS-kasettien katseleminen oli joillekkin harvinaista huvia, sillä ei kaikissa talouksissa ollut omaa VHS-soitinta, eikä nykypäivänä melkein joka kodista löytyvä televisiokaan ollut itsestäänselvyys. Televisiostakin näkyi vain muutama kanava, joten tekemistä täytyi keksiä muuten.
Mopoilu oli suosittu ajanviettotapa varsinkin poikien kesken. Nahkatakkeihin pukeutuneet rasvalettiset pojat ajelivat pitkin kylän raitteja mopilla kirkuvat tytöt kyydissään kaupunkiin lähimmälle R-kioskille. Viimeisillä markoilla ostettiin tupakkaa ja karkkia, ja keräännyttiin jonnekkin viettämään aikaa.
Kyseinen ilta kuulostaa hyvinkin paljon nykynuorten kesäillalta. Markat ovat vain vaihtuneet euroihin, ja tupakkalaki kieltää tupaoinnin alaikäisiltä. Moni helposti unohtaa 80-luvun nuorten olleen loppujenlopuksi aivan samanlaisia nuoria kuin mekin nyt olemme. Mitä nyt muutamasta muutoksesta muodin ja elektroniikan suhteen. Lisäksi 80-luku kiehtoo nykynuoria vieläkin, ja edelleenkin kadulla voi törmätä tyttöön villapaidassa, jonka helma on tungettu korkeavyötäröisten farkkujen sisään. Miami Viceä voi vieläkin katsella internetissä ja vanhoista vinyylilevyistä ollaan tuomassa uutta retrohittiä. Ja tottakai perinteet säilyvät. Muunmuassa wanhojen tanssit ovat yksi varmasti kaikille lukiolaisille - entisille ja nykyisille - tuttu tapahtuma.
Kaupunginteatterin Maria-sali on täynnä jännittyneitä ihmisiä. Saliin on kerääntynyt muunmuassa Ingmanin, Musiikkilukion, ja Minna Canthinlukion ja yläasteen oppilaita sekä teatterin työntekijöitä. Koko sali odottaa musikaalin kuoronohjaaja Matti Sariolaa saapuvan erityisvieraan kanssa. Pian Matti astuu saliin ja Jenni Vartiainen hymyilee täydelle salille ja sali puhkeaa suosionosoituksiin.
Jenni on tullut kertomaan yleisölleen musiikin tekemisestä ja laulujen kirjoittamisesta. Laulaja kertoo muunmuassa laulujen "Nettiin" ja "Kiittämätön" tarinat. Biisien työstäminen lähtee yleensä sanoituksista. Kertosäkeet syntyvät ensinmäisenä. Yleisöllä on mahdollisuus myös kysyä Jenniltä omia kysymyksiä, ja artisti vastailee mielellään. Puheenaiheeksi nousee muunmuassa tämän omat lempibiisit ja lukioaika.
Kuopiolainen laulaja kertoi lukioajoistaan kuopion yhteiskoulun musiikkilukiossa. Taitoluistelua harrastanut Jenni oli Muslussa tanssilinjalla. Jenni kuvaili yhteiskoulun meiningin olleen jo silloin rentoa ja hyväntuulista, ja hänellä oli paljon ystäviä eri linjoilla.
Astun sisälle kirpeästä pakkasesta. Kaupunginteatteri vaikuttaa ensisilmäyksellä täysin tyhjältä, mutta kova ääninen naurun räkätys ja jostain kajastava valo paljastavat etten ole yksin. Back to the 80's näyttelijä porukka on ohjaajansa Kertun kanssa kokoontunut Kuopion Kaupunginteatterin Maria-saliin harjoittelemaan. Kello lähenee jo puolta kahdeksaa, mutta vielä jatketaan. Viimeisien viikkojen aikana pitkiä päiviä on kertynyt jo useampi, neljästä yhdeksään kestävät harjoitukset tuntuvat jo arkipäivältä.
Teatterilla on nuorten mielestä luonnollisempi paikka harjoitella, kuin muslun tai minarin tiloissa. Oikealla näyttämöllä treenaaminen luo realistiset tilat ja lavasteita on huomattavasti helpompi hahmottaa paikoilleen. Lisäksi Maria-salissa harjoittelu motivoi nuoria. Sali muistuttaa lähenevästä ensi-illasta ja siitä, kuinka sali on kohta täynnä hurraavaa yleisöä. Patrik myöntää että koululla treenaaminen meni helposti häsläämiseksija riehumiseksi. Lisäksi teatteri on hyvin sijoittunut molempien koulujen välille, joten harjoituksiin siirtyminen sujuu nyt nopeammin ja on oikeudenmukaisempaa.
Pitkät päivät ovat sekä henkisesti että fyysisesti rankkoja, ja välillä haittaavat koulunkäyntiä ja muuta sosiaalista elämää, kertoo 18-vuotias Musiikkilukion opiskelija Patrik Heikkinen.
Samaa mieltä on myös 17-vuotias Musiikkilukion opiskelija Ella Vähäpassi. Ellan mielestä pitkät päivät toisaalta myös auttavat etenemisessä. Nuoret kertova näytelmän liikkuneen huimasti eteenpäin näiden teatterilla vietettyjen pitkien päivien aikana.
"Kyllä tämä valmiiksi saadaa, pakkohan se on", kertoo 17 vuotias musiikkilukio opiskelija Aapo Kauppinen. Näytelmä on nuorten mukaan jo hyvällä mallilla. Tällä hetkellä ollaan jo ensinmäisen puoliajan läpimenoissa menossa. Tottakai vielä löytyy hiottavaa ja joitakin kohtauksia muutetaan vielä. Edistystä on kuitenkin tapahtunut, ja se jos jokin auttaa nuoria jaksamaan vielä pari kuukautta ennen jännittävää h-hetkeä.
(teksti on kirjoitettu jo joulukuun alussa, mutta sitä ei teknisten ongelmien vuoksi ole saatu julkaistua kuin vasta nyt, sorry bros)
Postauksen kuvat Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen oppilaiden ottamia!
Hetkessä luokka on täynnä hyväntuulista naurua. Hyvä fiilis tarttuu kaikkiin, ja menee hetki ennen kuin ohjaaja Kerttu-Liisa Pirinen saa nuoret taas hiljentymään. Porukka hiljenee kuuntelemaan ja Kerttu ohjeistaa nuoria seuraavaan kohtaukseen.
On joulukuun alku. Näytelmäharjoitukset ovat pyörineet tällä porukalla jo elokuun puolestavälistä lähtien, ja nyt ollaan jo toisen puoliajan kohtauksissa. Tälläkertaa vuorossa on ryhmäkohtaus, jossa nuoret esittävät kappaleen "We are the world". Keskustelu käy kuumana siitä, mitä 80-luvun julkkishahmoja nuoret tulevat esittämään kyseisessä kohtauksessa. Lavalle pääsevät ainakin nuorille tutut julkisuuden hahmot Madonna, Michael Jackson, Rick Astley ja Stevie Wonder.
Keskustelu on rentoa ja hyväntuulista. Ryhmähenki on huipussaan.
"Ryhmähenki paranee koko ajan, vaikka alusta asti yhdessä tekeminen ja treenaminen on ollut helppoa ja mukavaa. Sellaista rentoa, esimerkiksi tauoilla pystytään porukalla puhumaan ihan mitä vaan", kertoo 17-vuotias Minna Canthin opiskelija Janna Sahlman.
Samaa mieltä on myöskin 17-vuotias Minna Canthin opiskelija Ida Tikkanen : "Komppaan Jannaa tässä kyllä täysin. Ryhmähenki paranee kerta kerralla, vaikka alussakin työsketely kyllä onnistui. Alussa olimme kaikki tottakai vähän ehkä arkoja, ja tietyllä tapaa ujoja, mutta se on ajan myötä karsissut täysin pois."
Ida vertaa ensinmäistä tuntia ensinmäiseen koulupäivään. Ensinmäinen tunti musiikkiluikiolaisten kanssa uudessa porukassa oli jännittävä, mutta hän myöntää jännittäneensä ihan turhaan: "Muslut ovat tosi samanhenkistä porukkaa kuin me, joten porukoiden yhteen sulautuminen sujui sulavasti." Tämä luo hyvän pohjan tulevalle, kun Minna Canth ja Musiikkilukio yhdistetään luultavasti jo ensilukukaudella yhdeksi LUMIT-lukioksi. (Musiikki-Ilmaisutaito-Tanssi)
Tunti loppuu neljän aikoihin niin kuin muutkin lukion tunnit. Kaikki lähtevät hyvillä mielin nauttimaan loppupäivästä, osa poistuu yhdessä keskustaan kahville, osa odottamaan bussia. Seuraavan kerran nuoret näkevät taas parin päivän päästä. Tällä hetkellä näyttelijät treenaavat kolme kertaa viikossa, mutta tulevaisuudessa, kun lähestytään ensi-iltaa, treenejä tulee olemaan useamman kerran viikossa. Nuoria se ei onneksi näytä haittaavan.
